Tutkimus

Miten myötätuntoa voi edistää ja vahvistaa työelämässä? Miten myötätunto vaikuttaa hyvinvointiin, toimintaan ja tulokseen? Toteutamme myötätuntokoulutuksia organisaatioissa johtajille, esimiehille, tiimeille ja yhteisöille. Koulutusten yhteydessä toteutamme interventiotutkimusta selvittääksemme koulutusten vaikutuksia esimerkiksi myötätunnon pelon vähenemiseen, palvelevan johtajuuden lisääntymiseen, sisäisen motivaation vahvistumiseen, tunnetaitojen kehittymiseen, työn imun vahvistumiseen ja uupumuksen vähenemiseen. Toteutamme kolmea erilaista koulutusta: tunnetaitoja, luonteenvahvuustaitoja sekä itsemyötätunnon taitoja. Miten johdamme omia ja toisten tunteita? Miten rakennamme myönteistä ilmapiiriä ja miten kohtaamme negatiiviset tunteet ja ongelmat rakentavasti? Miten harjoitamme luonteenvahvuuksia käytännössä ja miten motivoimme myötätunnolla? Alustavat tulokset viittaavat siihen, että interventioilla saadaan aikaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia hyvinvointiin ja menestyksekkääseen toimintaan. Tunnetaidot, affektiivinen viisaus ja palveleva johtaminen näyttävät vahvistuvan, kun taas myötätunnon pelot vähenevät.

Projektin kolmas työpaketti tutkii uusien ideoiden syntymistä ja ennen kaikkea niiden leviämistä. Millaiset seikat estävät tai edistävät innovatiivisuutta, ja mikä rooli myötätunnolla on näiden seikkojen taustalla? Miten niihin voisi vaikuttaa työpaikan arjessa? Innovatiivisuus hyödyntää ja jopa edellyttää myötätuntoa monin tavoin. Myötätunto on monien innovaatioiden alkulähteenä: kykynä havaita jokin ongelma, josta ihmiset mahdollisesti kärsivät; haluna ratkaista tämä ongelma; ja tarmokkaana toimintana ratkaisun, uuden innovaation, löytämiseksi. Myötätuntoisessa ilmapiirissä ja organisaatiossa on toisaalta luontevaa esittää omia ideoita, ja toisaalta myös hyvä edellytykset kritisoida rakentavasti ja siten parantaa uusia ideoita. Merkityksellinen työ ja myötätunnon värittämä suhde työhön saa ihmiset työskentelemään yhdessä, jaettujen päämäärien saavuttamiseksi, täysipainoisesti ja innovatiivisesti. Innovatiivisuutta edistäviä tekijöitä voidaan löytää ja pyrkiä edistämään niin yksilöiden, yhteisön kuin johtamisen ja organisaationkin tasoilla. Innovatiivisimmillaan työpaikka ja organisaatio on leimallisesti sekä myötätuntoinen että myötäintoinen.

Laadullisen tutkimuksen avulla selvitetään mitä erilaisempia inhimillisen elämän kysymyksiä. Keskeistä on tarkastella, minkälaisia merkityksiä tutkittava ilmiö saa tutkittavien henkilöiden omassa kokemusmaailmassa. Laadullisen tutkimuksen aineistoa voi kerätä haastattelemalla, havainnoimalla tai kokoamalla kirjallisia lähteitä, vaikkapa kirjeitä tai päiväkirjoja. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan luovuuden ja tulkinnan rooli korostuu. CoPassion-ryhmässä haastatteluaineistoja käytetään erityisesti, kun selvitetään ennen tutkimattomia aiheita, kuten myötätunnon ja innovatiivisuuden välistä yhteyttä tai yritysvapaaehtoistoiminnan avunsaajien kokemuksia.

Määrällisen tutkimuksen tarkoituksena on saada vastauksia siihen, miten eri asiat liittyvät yhteen. Tutkija kehittää erilaisia hypoteeseja asioiden välisistä vaikutussuhteista ja testaa niitä sitten keräämällä tietoa, jota hän analysoi tilastollisin menetelmin. Olemme esimerkiksi toteuttaneet kyselyn, jossa 400 suomalaista vastasi kyselylomakkeeseen, jossa heiltä kysyttiin erilaisia myötätuntoon, hyvinvointiin, työn mielekkyyteen ja muihin vastaaviin aiheisiin liittyviä kysymyksiä. Näitä vastauksia analysoimme tilastollisin menetelmin, joiden avulla voidaan selvittää mitkä tekijät esiintyvät yhdessä ja ennustavat toisiaan. Tulokset kertovat esimerkiksi, että työn imu ja innostus työtä kohtaan ovat vahvassa yhteydessä työn merkityksellisyyteen, joka vuorostaan on vahvassa yhteydessä siihen hyvään, jota työ tuottaa muille ihmisille.

Tutkimusmentelmien yhdistäminen (mixed method approach) on verrattain uusi menetelmällinen lähestymistapa ihmistieteissä. Menetelmien yhdistämiseen päädytään usein silloin, kun tutkittava ilmiö on niin monimutkainen, että tietoa on hyödyllistä kerätä ja analysoida useita menetelmiä käyttäen. Jokin metodi valitaan keskeisimmäksi, ja sitä täydennetään toisella metodilla. Esimerkiksi CoPassion-ryhmä tutkii kokemusta työn merkityksellisyydestä. Merkityksellisyys on monitahoinen kokemus, joka koskettaa yksilön identiteettiä, yhteisöä ja kulttuurista ympäristöä. Yksilöt sanallistavat merkityksellisyyden kokemusta eri tavoin. Työn merkityksellisyyden tutkimuksessa hyödynnämmekin ensisijaisesti haastatteluaineistoa. Täydennämme haastattelujen myötä luotua syvää ymmärrystä määrällisen kyselyaineiston avulla. Kyselyissä hyödynnetään testattuja kysymysjoukkoja, joita on käytetty useissa aiemmissa tutkimuksissa. Kyselyaineiston lisäarvo on, että se tuo tutkimukseen kansainvälistä vertailtavuutta sekä laajan käsityksen ilmiöiden välisistä yhteyksistä suurten vastaajamäärien ansiosta.

Kuluttajien odotukset tuotteille ja palveluille ovat muuttuneet. Hinnan lisäksi kulutuspäätöksiin vaikuttaa se, onko yrityksen tavoitteena toimia paitsi tuloksellisesti, myös vastuullisesti. Tuotteilta ja palveluilta odotetaan syvää arvoa (thick value): autenttisuutta, kestävyyttä ja merkityksellisyyttä. Yritysten vastuuttomat toimet tulevat entistä nopeammin kuluttajien tietoisuuteen sosiaalisen median kautta, ja asiakkaiden luottamus on yritykselle tärkeä pääoma. Tutkimuksessa on huomattu, että eettisesti sertifioidut tuotteet, vaikkapa Reilun kaupan tuotteet, eivät houkuttele kuluttajia, jos niitä myyvä yritys ei ole kuluttajien mielestä luotettava. Myötätunto asiakaskohtaamisissa sekä jopa yrityksen työyhteisön myötätuntoinen työkulttuuri lisäävät kuluttajien luottamusta. Myötätunto onkin keskeinen luottamusta lisäävä tekijä.

Työn merkityksellisyys on noussut yhä keskeisemmäksi niin sanotun y-sukupolven (1980-2000 syntyneet) työelämään astumisen myötä. Tämän myös ”merkityksellisyyden sukupolveksi” ja ”minä-sukupolveksi” kutsutun ryhmän edustajia kuvaavat muun muassa itsen toteuttaminen, itseohjautuvuus ja auktoriteettien kyseenalaistaminen. Suhteessa työhön tämä konkretisoituu muun muassa niin, että työn merkityksellisyys ja työnantajan arvot ovat keskeisiä työhön sitoutumiseksi. Työ itsessään on vähäisempi arvo kuin aiemmin, työn vaihto helpompaa, ja työn ja muun elämän yhdistäminen keskeistä. Sitoutuminen työhön ja työnantajaan seuraa siis yhä enemmän niiden merkityksellisyydestä. CoPassion-ryhmässä tutkimme, miten myötätunnon huomioiminen ja edistäminen työelämässä lisää merkityksen kokemusta ja muun muassa työhön ja työnantajaan sitoutumista.

Suomalaisen työn tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ja vientiosuutemme kutistuneet. Globaalin rakennemuutoksen seurauksena perinteiset suomalaisen viennin avainalat, paperi- ja metsäteollisuus sekä elektroniikkateollisuus ovat joutuneet luovan tuhon uhreiksi. Perinteisestä teollisuudesta ei tulevaisuudessakaan ole talouden veturiksi: kasvu tehdään palvelubisneksessä ja IT-alalla.
Työn rakennemuutoksessa myös johtamismalleihin kohdistuu painetta muuttua vastaamaan uusia työn tekemisen tapoja. Tietotyö edellyttää työntekijöiltä luovuutta, ihmissuhdetaitoja ja ennakoivaa jatkuvan kehittämisen asennetta. Johtajan on kyettävä huomioimaan tunteet ja kokonaisvaltainen inhimillisyys sekä tukemaan työntekijöiden itsenäisyyttä.

Merkityksellisyys (meaningfulness), voidaan määritellä työelämän kontekstissa työn tavoitteiksi tai tarkoitukseksi, jonka arvon yksilö määrittää omien näkemystensä ja ideaaliensa perustalta. Merkityksellisyys on yksilön subjektiivinen kokemus siitä, että hänen työnsä on tarkoituksellista. Merkityksettömyys on puolestaan yksilön kokemusta tarkoituksettomuudesta ja saattaa johtaa työstä vieraantumiseen, sitouttamattomuuteen ja apatiaan. Merkityksellinen työ rakentuu siis yksilön omasta tarkoituksellisen tai arvokkaan elämän saavuttamisesta. Merkityksellisyys koostuu myös sosiaalisista ulottuvuuksista, itsearvostuksesta, välittävistä ja kannustavista suhteista ja työn sisällöistä. Merkitykselliseen työhön kuuluu ihmisen moraalinen kasvu ja mahdollisuus ylittää työnsä kautta omat egoistiset intressit. Merkityksellinen työ voi tarjota ihmiselle koherenssin tunnetta, tunnetta kokonaisvaltaisuudesta.

Suomi ja muu Länsi-Eurooppaon ainoa alue maailmassa, jossa enemmistö kokee, että toisiin ihmisiin voi luottaa. Suomalaisten arvokartalla erityisen keskeinen arvo on hyväntahtoisuus – myötätunnon ydinmotivaattori. Sama arvo on hyvin keskeinen ihmisille ympäri maailmaa. Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista arvoissaan kahdessa: universalismissa (luontoarvot ja tasa-arvo) olemme Euroopan kärkeä, ja myös yhdenmukaisuus (oman yhteisön normien noudattaminen) ja turvallisuus ovat meille arvoina tärkeämpiä kuin naapurimaille. Myös rehellisyys on suomalaisille arvoissaan erityisen keskeistä. Myötätunnolle ja empatialle on suomalaisten arvoissa erityinen paikkansa – ja tilauksensa.

Positiivinen psykologia on perinteistä psykologian tutkimusta täydentävä viitekehys, jonka keskeisen olettamuksen mukaan pahoinvoinnin poistaminen ei takaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin eteen on tehtävä tietoista työtä: mitkä tekijät elämässä kannattelevat, tuovat esiin parhaat puolemme ja johtavat kukoistukseen? Tutkimuksessa tämä tarkoittaa mm. positiivisiin emootioihin, onnellisuuteen ja monipuolisesti elämässä menestymiseen liittyvien seikkojen selvittämistä. Positiivista psykologiaa on sovellettu eri elämänaloilla yhteiskuntatieteistä geeniteknologiaan. Tutkimuksessamme positiivisen psykologian lähestymistapaa edustaa luonteenvahvuuskoulutuksen vaikuttavuuden tutkimus työelämän kontekstissa. Luonteenvahvuudet ovat opittavia taitoja, jotka auttavat voimaan hyvin ja onnistumaan elämässä. Koska kykenemme luovuuteen ja itsemme säätelyyn, voimme saavuttaa merkityksellisiä tavoitteita ja oppia jatkuvasti uutta. Luonteenvahvuudet näkyvät tunteissa, käytöksessä ja ajatuksissa. Luonteenvahvuudet eroavat lahjakkuuksista: vahvuudet ovat kehittyviä ja arvostettuja niiden itsensä vuoksi, kun taas jälkimmäiset ovat synnynnäisiä ja arvostettuja niiden tuottaman hyödyn vuoksi. Luonteenvahvuuksien olennaisimpia kriteerejä on, että niiden käyttö on lähtökohtaisesti myönteistä ja opetettavissa olevaa, luonteenvahvuudet eivät kulu eikä niiden käyttö sorra muita. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja niille rakentaminen avaavat väylän saada itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia.

Mikä saa ihmisen, tiimit ja organisaatiot kukoistamaan eli voimaan hyvin ja menestymään kestävällä tavalla? Positiivisen psykologian tavoin positiivinen organisaatiotiede syntyi 2000-luvun alussa tarpeesta kääntää katse puutetilojen [engl. deficit-side] ymmärtämisestä ihmisen vahvuuksien ja organisaatioiden poikkeuksellisen hienon toiminnan tutkimiseen ja edistämiseen. Kolme päätutkimusaluetta ovat yksilön ja yhteisöjen kukoistus (kasvu, terveys, sinnikkyys, luovuus, innovatiivisuus), yksilön ja yhteisöjen vahvuudet ja hyveet (yhteisön viisaus, myötätunto ja rohkeus) sekä organisaation dynamiikat, jotka selittävät kukoistuksen ja vahvuuksien mahdollistumista.

Viisaus on yksilön ominaisuus ja voimavara. Se rakentuu elämänkokemuksille sekä mahdollisuuksille ja taidoille käsitellä näitä kokemuksia. Samalla viisaus on jaettua, yhteisöllistä ja vuorovaikutteista. Viisaus tulee ilmi arjessa sosiaalisissa tilanteissa, myös työpaikalla. Miten toimin oikein, tavalla, joka on kaikille osapuolille paras mahdollinen? Viisauden voidaan ajatella rakentuvan kolmesta ulottuvuudesta: kognitiivisesta viisaudesta, johon kuuluu muun muassa ongelmanratkaisukyky, reflektiivisestä viisaudesta, pohdinnasta, joka on edellytys elämänkokemusten käsittelemiselle ja viisastumiselle, sekä myötätuntoisesta viisaudesta, joka tuo viisauden sanojen ja tekojen tasolle. Ilman myötätuntoa, toisen asemaan asettumista, viisaita tekoja on mahdotonta tehdä, ja näin ollen viisautta mahdotonta havaita. Kun ihminen saa tuoda itsensä työpaikalle kokonaisena, ja kun kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, on muullakin kuin kognitiivisella viisaudella suurempi mahdollisuus kukoistaa.

Työelämän spiritualiteetti on vakiinnuttanut paikkansa kansainvälisissä työelämän ja johtamisen tutkimuksen konteksteissa. Spiritualiteettitutkimus pureutuu työelämän merkityksellisyyden, arvojen ja eettisyyden pohdintaan. Termillä the workplace spirituality viitataan ihmisen spirituaaliseen kokemukseen työpaikallaan. Työelämän spiritualiteetti ei kuvaa uskonnollista kokemusta vaan ihmisen halua etsiä työssään omiin arvoihinsa perustuvia valintoja ja merkityksellisyyden kokemuksia. Ihmisen identiteetti ja tausta vaikuttavat kaikkialla työelämässä, eikä jotain osaa ihmisestä voi erottaa työn ulkopuolelle. Ihmiset haluavat elää kokonaisvaltaista elämää, jossa työelämä ja muu elämä eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Yhä useampi halua nähdä työnsä rahan tienaamisen lisäksi kutsumuksena, jonka kautta voi ilmaista ja toteuttaa itseään ja muuttaa maailmaa paremmaksi. Tutkimuksessamme syvennymme siihen, mitkä ovat työelämän syviä merkityksellisyyden ja spirtualiteetin lähteitä.

CoPassion-ryhmän kotipaikka tiedeyhteisössä on käytännöllisen teologian osaston kirkkososiologian oppiaine. Kirkkososiologia tutkii teologisesti tärkeitä aiheita (esim. pappeus, rakkaus) ja teologisia ja uskonnollisia ilmiöitä (esim. kirkon jäsenyys, hyväntekeväisyys) sosiologian teorioiden ja empiiristen menetelmien avulla. Oppiaine tarkastelee uskontoa yksilöiden, yhteisöjen ja instituutioiden sekä yhteiskunnan elämässä ja näiden rajapinnoilla. Helsingin yliopistossa kirkkososiologian tutkimus on viime vuosina laajentunut myös perinetisesti ilmiteologisten aiheiden ja kontekstien, kuten vaikkapa herätysliiketutkimuksen, ulkopuolelle. Tutkimuksemme myötätunnosta työelämässä on yksi esimerkki tästä kirkkososiologian alan monipuolistumisesta.

Sosiaalietiikka on paitsi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan oppiaine, myös tapa suuntautua yhteiskunnallisten ongelmien tarkasteluun. Muista, teorialähtöisistä yhteiskuntatieteen tutkimustavoista poiketen, sosiaalietiikka on aineistolähtöistä tutkimusta. Se tutkii etusijassa tekstejä ilman ennalta valittua teoreettista kehystä. Teoreettisia käsitevälineitä hyödynnetään myös, mutta niiden rooli on olla analyysin apuvälineitä. Sosiaalietiikka tarkastelee sekä historiallisia että nykypäivän ilmiöitä. Helsinkiläiset sosiaalieetikot ovat tutkineet muun muassa ihmisoikeuksien näkymistä mielenterveystyön linjauksissa sekä työn ohjauksen käytänteitä yhteistoiminnan näkökulmasta. Sosiaalieettinen lähestymistapa on CoPassion-ryhmässä mukana yritysvapaaehtoistoiminnan eettisten kysymysten tutkimuksessa, mikä luo yhteyden myös CoPassionin ja bisnesetiikan tutkimuksen välille.

CoPassion-tutkimus pohjaa ihanteelle tieteestä, jossa tutkimuksen tehtävänä ei ole vain tutkia sitä, miten asiat ovat (deskriptiivisyys) ja pureutua asioiden selittämiseen (analyyttisyys) vaan myös puntaroida sitä, miten asioiden pitäisi olla, miten edistää hyvää elämää. Tämä normatiivinen ulottuvuus on itse asiassa aina tieteessä kuitenkin mukana, esim. aiheen ja näkökulman valinnassa: mikä on tutkimisen arvoista, mitä jätämme tutkimatta, miten teoreettiset lähtökohdat ohjaavat tarkastelua. CoPassionissa olemme valinneet ytimeksemme teemat, jotka ovat teorian ja käsitteiden alueella arvokkaita ja merkityksellisiä, mutta uusien tulostemme kautta myös arjen ja työyhteisöjen hyvä elämän edistäjiä. Tavoittelemme tulostemme kautta, kumppaniemme kanssa jopa seuraavaa askelta: miten sinne mennään? Eli ei vain mitä on, ja miten pitäisi olla, vaan myös miten ihanteeseen voitaisiin päästä. Kuinka myötätuntoa ja -intoa paremmin voidaan jalkauttaa yhteisöjen arkeen? Tutkimuksemme edustaakin soveltavaa tieteellistä toimintaa.