Kehon kielellä on valtava voima. Sekunnin murto-osassa, sanamukaisesti silmien räpäyksellä, voi painaa toista alas, tai kohottaa häntä ylös – myötätuntoisesti ja myötäintoisesti. Kehon kieli on sanaton kommunikoinnin muoto, jolla luomme ilmapiirin ja mahdollistamme myötätunnon fyysisen toteutumisen.
Ryhti on mielentilan ilmaisu
Ryhti käsitteenä kuvaa kehon kannatusta, joka nostaa tai laskee olemuksemme. Ryhdin malli ja muoto on hyvinvoinnin ja jaksamisen käyntikortti. Ryhti on ilmaisu mielentilalle kuvaten myös asennetta, joka liittyy moraaliin, työhön, keskittymiseen ja ammatillisuuteen: olenko ryhditön vai ryhdikäs, tarvitsenko ryhdistäytymistä, olenko lösähtänyt kasaan?
Mitä siis itse olemuksellani ja ryhdilläni kerron? Mitä haluan sillä kertoa tai mihin pyrkiä? Method Putkistossa käytämme uutta käsitettä ”dynaaminen ryhti”. Käsite tavoittelee taitoa osata käyttää kehoa kuhunkin hetkeen parhaalla mahdollisella tavalla. Se kuvaa joustavaa, resilienttä, linjattua, luontevasti ylös vedettyä, ketterää ja tasapainoista tapaa olla. Dynaamisen ryhdin kautta voit ottaa tilasi ja ääresi haltuun tavalla, johon mahtuu myös muiden huomioiminen. Siinäpä haastetta!
Ryhtiä uhkaa väsyminen ja siitä seuraava voimattomuus. On vaikea olla empaattinen ja kannustava muita kohtaan, jos energia sitoutuu oman itsen koossa pitämiseen. Kun asento piirtyy lihasmuistiin ja siitä tulee tuttu tapa olla.
Mieli kiirii selkärangan ydintä pitkin. Stressi tuntuu ja näkyy asennossa alkaen myös painaa hermoja ja sitä kautta puristaa palleaa. Tämän päivän työ kutsuu liikkumattomuuden ja tapahtuu enenevässä määrin tietotekniikan äärellä ja välityksellä – ei suorassa kontaktissa toiseen ihmiseen, ihmisiin. Varmaa on, että tietokoneruutu ei kehitä kykyä lukea toista ihmistä tai vahvista ryhtiämme!
Käytöstavat vuorovaikutuksen ytimessä
Kulttuuri rakentuu vuorovaikutuksesta. Käytöstavat ovat yksi ryhdin dynaamisimpia toteutumismuotoja. Käytöstapojen aitous, luontevuus ja tilanteeseen sovittaminen ovat taitoja, jotka vaativat aina tilan antamista toiselle sekä myötätuntoista kykyä eläytyä toiseen. ”Gentleman” voidaankin kääntää myös ”lempeäksi mieheksi”. Sanapari kuvaa käytöstä, joka huomioi inhimillisyyden ja ihmisen haavoittuvuuden kohtaajista riippumatta: vastakkain voivat olla vahvat vallankäyttäjät, alansa kiistattomat osaajat tai vaikkapa henkilöt, jotka vaikuttavat omalla, pienellä panoksellaan suureen kokonaisuuteen.
Eleet tai eleettömyys ja ymmärryksen hiljainenkin osoittaminen toiselle ovat hetkeen kuuluva ratkaisu. Tästä syntyy kohtaamisen myötätuntoinen ja –intoinen dialogi, joka joko avaa tai sulkee vuorovaikutuksen. Empaattisuus, myötätunto ja myötäinto tukevat selkärankaa oikenemaan ja kannustavat hengittämään vapaasti, oikein. Aito kohtaaminen, lämpö auttaa parempaan ryhtiin ja nostaa kuosiin ja linjaukseen. Tietoisuus työn merkityksellisyydestä luo ylpeyttä – joka jo yksin ojentaa niskan ja kohottaa pään.
Miten myötätunnon kehollisuus osaksi työelämää?
Myötätunnon kulttuurin siirtäminen työpaikkojen ja yritysten toiminnallisuuden, hyvinvoinnin ja menestyksenkin tueksi voisi olla helpompaa, jos sen rinnalla kulkee fyysinen ryhdistyminen, jota voidaan kuvata myös kohottuneisuuden käsitteellä. Tilanteet, haasteet ja vaatimukset töissä vaihtuvat – tämän päivän työelämän hektisyydessä entistäkin tiuhemmin. Erilaisten tilanteiden hallintaa auttaa kehonkielellinen taito ja ketteryys.
Kuinka sitten voi oppia kehonkieltä ja parempaa ryhtiä – ja kuinka oppia käyttämään kehoa luontevasti mytätunnon ja -innon ilmaisuvälineenä töissä. Taitoa voi opetella ja tässä muutama asia joista voi tulla tietoiseksi:
1. Tila. Kaikilla meillä on oman henkilökohtainen reviirimme, jonka tunnistamme itsessämme ja toisissamme ilman sanoja. Kehon kielellä ’otamme tilamme’ ja vahvistamme paikkamme. ”Small talk” on toimiva ja miellyttävä tapa hahmottaa toisen tilaa, rajoja – ja luoda vuorovaikutukselle molempia miellyttävät tila-ulottuvuudet. Kysymykset kuten ”otatko ensin kupin kahvia” tai ”menikö matka hyvin” antavat tärkeän – myötätuntoonkin virittävän – hengähdystauon. Ne luovat ajan ja tilan määritellä, miten kaukana tai lähellä vastapuoli meidät haluaa kohdata. Ihminen tarvitsee aikaa orientoitumiseen. Jo pari sanaa riittää. Suoraan asiaan meneminen loisi kovan ja kylmän aloituksen.
2. Aseman ottaminen. Ristimällä kädet pään taakse, kyynärvarret koukistamalla ja nostamalla rintalastaa ylös – nämä ovat voiman merkkejä. Pään kallistaminen, katseen liukuminen alaspäin ja olkapäiden sisäkierto puolestaan lähettävät viestin ’en ole täällä’, ’olen väsynyt’ tai ’en haluaisi olla täällä’.
3. Ilmapiirin luominen. Ihminen kantaa mukanaan ilmapiriä; jokainen on kuullut jostakusta sanottavan ’se oli kuin aurinko olisi huoneeseen astunut’, tai ’hän kulkee musta pilvi päänsä päällä’. Molemmat sanaparret ovat elävästä elämästä. Sisäinen mielentilamme välittyy aina olemuksestamme. Ja toinen vastaa niihin.
4. Puheen intonaation. Äänen käyttö on kehonkieltä, ja nimenomaan äänen intonaation kautta. Huudahdukset ja hyväksyvät hyminät ovat osa kehollista ilmaisua ja oleellinen osa ilmapiirin luomista.
5. Läsnäolo. Kun ihminen alkaa tiedostaa omaa olemistaan, koko kehon hermotus paranee ja tasapainottuu. Kun ryhtini, linjaukseni, ylösvetoni on kunnossa, ’seison omilla jaloillani’ – ja tällöin on paljon helpompi kohdata kanssaihmiset.
6. Ihmisen kohtaaminen kehollisesti. Katse johtaa liikettä ja on ensimmäinen kosketuksen muoto. Sanonta ’’silmät ovat sielun peili’’ on totisinta totta. Aito hymy levittyy eteenpäin silmien kautta.
Summa summarum, myötätunnon ja –innon sytyttää kehonkieli – jo paljon ennen sanoja. Positiivinen ja kannustava energia pitää ryhtiä yllä – ja päinvastoin. Ihminen myötäilee kehollaan aina toistaan. Muutos vaatii ihmisen kohtaamista eikö aina vaadi sen kummempia toimenpiteitä – kuin hetken kestävää aitoa rikkoutumatonta läsnäoloa.
Marja Putkisto
Kehonhallinnan asiantuntija, Method Putkiston kehittäjä, MP Instituutin perustaja, tuottaja ja kouluttaja.